Etsi
  • caro

Olen sairasmielinen superihminen, hauska tutustua!

Päivitetty: tammi 8

En tiedä minkä muun kautta voisin esittäytyä, kuin kertomalla mitä tykkään tehdä ja teen. Mulla on kolmen hyvän tyypin kanssa osakeyhtiö, jolle oon nyt kuluvat kaksi vuotta antanut 60-70h viikossa. Mulla on lisäksi toiminimi, jolla teen valo- ja videokuvaushommia. Valmistuin pari viikkoa sitten koulusta. Toissatalvena tein opiskelujen ja kahden yrityksen pyörittämisen lisäksi iltaisin, öisin ja viikonloppuisin hommia baarissa. Mulla on vuoden jatkunut taideprojekti kahden ystäväni kanssa, siihen mä valokuvaan ja askartelen. Mulla on myös ajokoulu kesken (terveisin logistiikka-alan yrittäjä). Suunnittelen ja haaveilen podcastin tuotannosta, musiikin tekemisestä, musavideoiden tekemisestä, kolmannen firman perustamisesta, uudesta koulutuksesta… Meillä on myös käynnissä reissupakun rakennusprojekti. Rakastan askarrella, ja haluaisin tehdä käsitöitä useita kertoja viikossa. Haluaisin opiskella puusepäksi, verhoilijaksi, ja koodariksi. Haluaisin opetella tekemään lasimaalauksia, hopeatöitä ja vaatteita. Mulla on parisuhde. Mulla on ystäviä, perhe ja sukulaisia. Rakas ystäväni saa kohta lapsen, ja haluan olla myös heidän elämässään aktiivisesti läsnä. Rakastan laittaa kotia, kokata ja leipoa. Tehdä kynttilöitä, pikkelöidä kurkkuja ja tehdä kaiken mahdollisen itse. Emännöidä illallisia. Etsiä sisustusaarteita kierrätyskohteista. Kirjoittaa kirjaa. Suunnittelen mun ja puolisoni päivittäiset syömiset, kokkaan parhaimmillaan kaksi ateriaa päivässä ja teen aamiaisen. Joskus mennään valmisruoalla, mutta se on suht poikkeuksellista ja silloin on vähän epäonnistunut olo. Kodin siivousta on ollut helvetin vaikeaa pitää yllä kun kotona ei ehdi kauheesti muuta kuin nukkua, mutta joten kuten olen siitäkin suoriutunut - pientä sotkua on, muttei saastasta koskaan! Lisäksi elän kulissien takana aktiivista pakanaelämää.


No. Kuten tästä voi arvata: romahduksia on. Tasaisin väliajoin. Ei sillä, on niitä ollut myös downshiftaamisen aikoihin - kyse ei ole tekemisen määrästä, vaan niistä sanoista joilla itselleen tekemisestään ja olemisestaan puhuu. On ihan sama teenkö 7 vai 70 tuntia viikossa, jos en kuitenkaan mielessäni riitä. Mulle on ollut suuri ylpeyden aihe oman pääni sisällä, että oon superihminen. Ei sitä edes kauhean moni ihminen ehdi todistaa, mutta siitä ajatuksesta saan voimaa - että mä olen nyt jotenkin tosi hieno ja hyvä, kun onnistun (jatkuvan uupumuksen partaalla) handlaamaan kaiken tän. Kun yritän päästä syvemmälle sen ajatuksen jäljille, että miksi arvoni on muka sidottu suorituksiini, en pääse pitkälle. Tuntuu, että se olis täysin sisäsyntyistä enkä keksi ketään, joka olisi mua sellaiseen mindsettiin pakottanut. Painin myös paljon sellaisen ahdistuksen kanssa, että tällä välin kun mä teen KunnonMuuttoa menee kaikki muut luovissa projekteissaan mun ohi - muut valokuvaajat ja photoshop-velhot kehittyy paremmiksi kuin minä, koska ne ehtii tehdä sitä juttua joka päivä. Muut sisustajat sisustavat kotinsa kauniimmiksi kuin mä, koska ne ehtii miettiä sellaisia asioita. Muut keksii vielä samat ideat kuin mitä mä haudon ja tekee ne ennenkuin ehdin itse alkaa toteuttaa. Jään auttamatta jälkeen, siltä musta tuntuu.


Sellaisessa elämänvaiheessa, jossa oon tehnyt pelkkää luovaa paskaa päivittäin, on mulla ollut paljon vaikeampaa päämäärättömyyden ja rutiinittomuuden takia. Vaikka mulla oli kaikki aika maailmassa, en käyttänyt sitä aikaa hyvin. Lähinnä makasin, ja sit tein ehkä tunnin päivässä jotain siistiä. Ei ollut hyväksi, mulle ainakaan. Vaikka nyt painin erilaisten ongelmien kanssa ja glorifioin downshiftailun aikaa, tiedän, että tämä elämäntapa on balanssin saavutettuani mulle terveellisempi.


Tän kaiken ytimessä vaan on vaikea perfektionismi, joka lyttää itsetuntoa pohjamutiin. Mun missio on vaan löytää balanssi tehokkaan tekemisen ja terveen olemisen välillä. Tehokkaan terveimmällä mahdollisella tavalla: tehokasta työaikaa, tehokasta vapaa-aikaa. Ei turhaa paskanpyörittelyä kuten somen aivotonta selaamista. Siitä muuten lisää addiktioaiheisessa postauksessa.


Vielä lyhyt anekdootti pointin kirkastamiseksi: pidin puolisoni perheelle ja omalle perheelleni kerran yhteiset illanistujaiset, joita varten kokkasin monta päivää. Myös juomatarjoilu cocktail-vaihtoehtoineen oli laaja. Ilta sujui täydellisesti, kaikilla oli kivaa ja sain valtavasti kehuja yltiöpäisistä tarjoiluista. Yöllä nukkumaan mennessä mulla oli vain ontto olo. En olisi voinut onnistua paremmin missään, olin ikäänkuin saavuttanut tavoitteen. Oliko koko ilta ollut mulle joku peli, joka pitää voittaa? Mä tykkään kokata ja mä tykkään kestitä, mutta missä ylittyy se sairaalloinen raja, jolloin homma ei oo enää yhtään fresh? Sitä en vieläkään osaa. Siis voinko tehdä rakastamiani asioita, ja myös nauttia siitä tekemisestä, vai onko sen aina oltava suorituskeskeistä? Tässä opettelen. Alla vielä pari pointtia.



Löytämiäni apukeinoja perfektionismiin:

  • 70% sääntö. Yritän olla tähtäämättä suorituksissani sataan prosenttiin (jolloin hommat jää usein aloittamatta, kun tietää ettei sataan prossaan kuitenkaan pääse) ja tähtäänkin sen sijaan seitsemäänkymmeneen prosenttiin. Onnistun tässä toisinaan.

  • Määrätietoinen huonouden sietämisen opettelu. Usein droppaan asian, jos huomaan, etten ensiyrittämällä saa hommaa haltuun. Tämä estää oppimisen, ja ilman oppimista elämässä ei oo mitään järkeä. Kun opettelee nauramaan sille että on jossain paska, antaa itselleen vähän aikaa kehittyä, ja vuoden päästä hommassa voikin olla jo ihan vitun taitava. Tai sitten ei, ja sen kanssa pitää elää.

  • "Minä olen" -hokemat vaikka Youtubesta. Kun hampaat irvessä hokee, että minä olen ok, minä olen riittävä, minä olen hyvä ihminen, alkaa sitä uskoa lopulta ja ehkä alkaa myös toimimaan sen mukaisesti. Itsensä sietäminen helpottuu hieman.

  • Terapia. Mulla ei ole ikinä ollut pysyvää terapiasuhdetta, mutta joskus kun on ollut rahaa niin olen sellaista palvelua kertaluontoisesti ostanut. Köyhälle käy myös tunneälykäs kaveri.

  • Kysymys: jos onnistun tässä asiassa täydellisesti, saanko siitä oikeesti loppupeleissä mitään?

  • Toinen kysymys: matka vai määränpää? :D

80 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki